Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

RSS

 mautonta menoa.
27.11.2007 15:55 | idapauliina

Varoitus! teksti sisältää mauttomuuksia

Eilen minusta ja eräästä ystävästäni todella huomasi että olimme väsyneitä. Sen pystyi päättelemään näistä seikoista:

nauroimme asioille joille normaalit ihmiset eivät

nukuimme parin tunnin päiväunet ystäväni luona

Ja ilta huipentui siihen kun rupesimme miettimään kuuluisia elokuvien nimiä, korvaten jonkun osan sanalla "pillu"

"parhaat" esimerkit:

28 pillua myöhemmin

ota pillu jos saat

Pillupäiväkirjat

kaunis pillu

pirates of the carribean: mustan pillun kirous, kuolleen miehen pillu ja pillun laidalla

Keksikää itse lisää!

Teitä varoitettiin tämän blogin kyseenalaisesta sisällöstä

ps. Emme nauttineet eilen lainkaan alkoholia. Mutta sanoinhan että olimme väsyneitä


( Päivitetty: 27.11.2007 15:57 )

 - idapauliina | Kommentit (2)Kommentoi



 take(me)away.
26.11.2007 13:01 | idapauliina

Ennen kuin olin edes saanut silmiäni auki päätin että tänään haluan takeaway-kahvin. Katsoin eilen-illalla elokuvaa missä kauniit, sulosääriset naiset kipittivät new yorkin kaduilla korot kopsuen, rientäen tärkeisiin menoihinsa. Aikaa oli vain napata nopeasti takeaway kahvi kioskilta. 

Minun siis piti saada tänään takeaway-kahvi luodakseni edes pienehkön illuusion että juuri samanlainen itsevarma ja häikäisevä, kiireinen mutta samalla niin kiireetön supernainen kuin eilisessä elokuvassakin.

Meikkasin, puin, laitoin hiukset ja olin kaikin tavoin valmistautunut hakemaan sen kahvin. Sitten päähäni pälkähti että vaikka hakisinkin kahvin yksin, en voinut mitenkään juoda sitä yksin. Ei minulla ollut kiire mihinkään ja näyttäisi säälittävältä juoda yksin kahvia jossain kadunkulmassa. (älkää säikähtäkö, en oikeasti ajattele niin että jokainen yksin kahvia juoja on joku onneton luuseri mutta tämä tunne kuului vain aamuiseen mielenhäiriööni!)

Soitin ystävälleni Anniinalle ja kerroin asiani.

"Siis sä haluat kahvia vai?"

"nii"

"no kai sulla on kahvinkeitin.."

"eiku sä et nyt tajunnu, mä haluan takeaway-kahvin!"

"samaa kahvia se on.."

"no eikä sä et tajuu!"

"...öh en nii?"

"no nähään vaikka jossain ja jutellaan ja haetaan takeaway-kahvit!"

"eiks ois sit kiva mennä samantien vaikka johonki kahvilaan?"

"..ei"

"okei.. mä annan periks. Mut ei voida nähä vielä, se ykskin on vielä täällä nurkissa ja mun pitää tehä jotai tälle mun naamalle ja...."

"niin..?"

"joo no tunnin päästä?"

"joo"

Lopulta kuitenkin kävi niin että päädyimme luokseni juomaan ne kahvit sillä en asiasta vaahdotessani ollut tajunnut että on sunnuntai eikä mikään olisi auki. Anniina mainitsi tästä hienovaraisesti kun tapasimme  lähistöllä.  Sen jälkeen kun  olimme juoneet normaalit kahvit (ja syöneet paketillisen keksejä) tuli telkkarista mainos jossa kerrottiin että nyt on jo joulu-aukioloajat. Joten suunnilleen kaikki paikat olisivat sittenkin olleet auki.

Illalla lohduttauduin vielä juomalla tavallista kahvia pahvimukista.


( Päivitetty: 26.11.2007 13:34 )

 - idapauliina | Kommentoi



 hei
23.11.2007 15:09 | idapauliina

Hei. Olen idapauliina.

Pienenä äitini sanoi minua enkeliksi.

Vaaleat kiharani valuivat selälle ja kiilsivät auringossa. Silmäni loistivat lapsellista suloisuutta ja ihoni oli pehmeä ja vaaleaa kuin maito. Äitini puki minut suloisiin vaatteisiin ja osti minulle suloisia asioita.

Olin suloinen lapsi.

Omasta nykyisestä suloisuudestani en tiedä mutta voin kertoa että en ole enkeli, en oikeastaan koskaan ollutkaan.

Kun äiti ei katsonut kaadoin hänen teehensä suolaa (josta hän syytti itseään ja ihmetteli päiväkausia tyhmyyttään) ja näytin naapurinpojille nurkan takana omani kun he näyttivät puolestaan omansa. Leikin sotkuisia leikkejä ja kun tulin vaatteet tahraisina kotiin, rupesin itkemään että jokui kaatoi minut. Äitini ei koskaan epäillyt mitään mitä sanoin koska olin suloinen (siitä oli varsinkin hyötyä pahimmassa teini-iässä[josta muuten kuulette varmasti pian lisää]).

Hiukset on nyt värjätty ja vaatteet kyseenalaisia (joidenkin mielestä toki suloisiakin) mutta joku on kuitenkin säilynyt, Äitini pitää minua vieläkin viattomana, ja se minä (hänen läsnäollessa) olenkin.


( Päivitetty: 26.11.2007 12:57 )

 - idapauliina | Kommentoi


©2018 RunningWithTheScissors - suntuubi.com